Hae
Arjen suklaasuukkoja

Matkan suuri tragedia

Lapset ja niiden lempilelut. Pari vuotiaana lapsille alkaa muodostua selkeitä suosikkeja leluista ja joistakin tulee ehdottomia suosikkeja. Lucalle on viime aikoina ollut todella tärkeä pieni Nalle Puh pehmolelu, jonka hän itse valitsi laivamatkalla Tallinnaan. Puh on kulkenut pojan mukana reissuissa, puistossa, mummolassa, kaupassa ja nukkunut kaikki yöt pojan kainalossa. Ilman sitä ei ole oikeastaan lähdetty enää yhtään minnekään.

Nyt kävi niin, että kaikesta varjelusta huolimatta Nalle Puh on kadonnut. Ilmeisesti se tippui, kun olimme Lucan kanssa kaupunkijunan kyydissä, koska sen jälkeen Puhia ei ole näkynyt. Poika on sitä kysellyt, mutta minkäs teet, kun lelua ei enää ole. Ostimme Puhille korvaajaksi hotellin kaupasta pienen ruskean nallen, jonka poika sai itse valita. Onneksi lapsi siihen mieltyi ja nyt hän kuljettaa sitä mukanaan joka paikkaan. Kuitenkin ajoittain poika edelleen kyselee Puhia. Hotellin henkilökunta on myös kysellyt mihin Puh on joutunut, kun kaikki huomasivat, että Luca kulki kaikkialla Nalle Puh kainalossa.

Onneksi tämä kadonneen lempilelun tarina saa onnellisen lopun. Voin kertoa Lucalle, että Nalle Puh on mennyt Suomeen isin ja koirien luokse sekä näyttää kuvaa Puhista kotona, missä se odottaa leikkihuoneen nojatuolissa. Ison Omenan lelukauppa myy samaa pientä Nalle Puhia ja mummo kävi hakemassa uuden pienen Puhin heti kun kuuli kadonneesta lelusta. Kotiinpaluu on sitten monella tapaa pojalle mieluisa, kun iloisia jälleennäkemisiä riittää. Jospa tämä olisi matkan suurin tragedia ja enemmiltä harmeilta vältyttäisiin.

Ihanaa viikon jatkoa 😘 

4 kommenttia

  1. Kirsti Kaija kirjoitti:

    Loppu hyvin, kaikki hyvin.
    Mukavaa loman jatkoa!

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Kiitos Kirsti 😊 Puhista on tullut pojalle ystävä leikkeihin ja unikaverina korvaamaton

  3. Jenni Koo kirjoitti:

    Onneksi löytyi uusi vastaava! <3

    Meillä on kahdesti jouduttu tilaamaan Saksan amazonista kadonneen tilalle uusi. Ensimmäisellä kerralla rakas pehmolepakko tipahti vaunuista matkalla neuvolasta kotiin, eikä urhoollisista etsinnöistä huolimatta löytynyt. Kerroimme iltasatuna miten se on eksynyt Saksaan ja lentää sieltä takaisin kotiin. Toipa kaverinkin mukanaan.

    Toinen kadonnut lelu pistää vihaksi! Esikoisen rakas, mummon ulkomailta tuliaisiksi tuoma pehmokoira varastettiin museon avoimesta tavarasäilytyksestä. Samalla voron matkaan lähtivät merinovillaiset tumput. Tumput vielä ymmärrän jos on rahasta tiukkaa ja pitää saada pienen kädet lämpimiksi, mutta toisen selvästi rakas, mukana kulkeva koira! Kyllä oli surullinen lähtö museosta sillä kertaa.

    Onneksi tänä päivänä on mahdollista googlettaa lelu ja katsoa josko sitä jonkin maan verkkokaupasta saisi. Molemmilla kerroilla meitä onneksi lykästi.

  4. Suvi Maarit kirjoitti:

    Onpa ollut todella ikävä lähtö kotiin museosta, ei voi ymmärtää mitä jotkut ajattelevat. Onneksi googlen aika mahdollistaa etsinnät ja yleensä korvaava lelu löytyy. Ne on niin rakkaita pienille 😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *