Hae
Arjen suklaasuukkoja

Vertailussa vauva- ja taaperovuosi – kumpi on raskaampi?

Tämä on ollut viime aikoina suosittu keskustelun aihe ja herättänyt mielipiteitä molempiin suuntiin. Onhan se tuhiseva oma nyytti ihana, mutta ne kamalat yö valvomiset (kuka niistä oikeasti nauttisi) ja sitten kun lapsen saa pääsääntöisesti nukkumaan öisin, alkaa loputon vahtiminen, kun taapero saa jalat allensa. Silloin kaappien ja laatikoiden sisällöt, koriste-esineet ja kaikki mahdollinen vaihtavat paikkaa satoja kertoja päivän aikana sekä suuhun menee kaikki vähänkään mielenkiintoinen.

Mitkä sitten oli vauva-ajan plussat ja miinukset? Entäs taaperoajan? Molemmissa on omat haasteensa ja ihanat hetkensä, joita välillä kaipaan (erityisesti vauva-aikaa, joka menee yhdessä hujauksessa ohi), mutta kumpi niistä onkaan raskaampi?

Vauvavuodesta tulee ensimmäisenä mieleen se ääretön onnen tunne äitiydestä ja omasta vauvasta. Tähän liittyy myös jännitys ja pelko uudenlaisen vastuun aiheuttamasta suorituspaineesta. Varsinkin, kun itsellä ei ollut lainkaan kokemusta vauvan hoidosta tai vauvoista ylipäänsä. Etukäteen olisin ehkä halunnut tietää miten raskasta alku on. Erityisesti se ensimmäinen kuukausi, kun vielä itsekin toipuu synnytyksestä ja kaikki uusi vauva-arjessa ihmetyttää ja jännittää.

Vauvakuplassa eläminen tarkoitti minulle lähinnä kuukausien ajan 3-4 tunnin rytmin kiertoa. Eli vauva heräsi, vaippojen vaihto, pullon lämmitys ja syöttö, hieman sylittelyä ja nukahtaminen. Sitten taas koko homma alusta. Noin puolen vuoden iässä, kun puuro alkoi tulla mukaan ruokavalioon, unet piteni hiljalleen ja pääsimme pois 3-4 tunnin kehästä. Olihan se väsymys aikamoista ja nukuin itsekin Lucan kanssa muutamat päikkärit päivän aikana.

Väsymyksen tunteen lisäksi muistan tietynlaisen eristäytymisen ulkomaailmasta. Silloin olin jäänyt pois työelämästä ja väsymyksen takia ei paljoa jaksanut liikkua vauvakerhoissa tai vastaavissa. Olisin kaivannut enemmän ajoittain seuraa, mutta ei vaan jaksanut aina liikkua kodin ulkopuolella. Eli omassa kuplassa oltiin hyvin kirjaimellisesti.

Taapero ajan väsymys onkin sitten erilaista kuin vauvavuotena. Nukutaan yöt Lucan kanssa hyvin vierekkäin, mutta päivät on niin täynnä menoa ja meininkiä, että iltaisin todellakin tuntee tehneensä työpäivän lapsen kanssa. Varsinkin silloin, jos taaperon oma voimakas tahto on näyttäytynyt useita kertoja päivän aikana.

Taaperon kanssa on parasta, kun saadaan touhuta yhdessä ja jonkinlaiset yhteisleikit alkaa muodostua. Kipitetään käsi kädessä, tehdään helppoja palapelejä, hiekkakakkuja hiekkalaatikolla ja potkitaan palloa yhdessä. Vanhemmuudesta alkaa nauttia eri tasolla ja myös isä pääsee vauvavuoden jälkeen osallistumaan kunnolla. Pelkkä hoidon antaminen loppuu ja mukaan tulee aktiviteettien järjestäminen.

Kumpi sitten lopulta on raskaampi aika riippuu varmasti lapsen ja äidin persoonasta, millainen nukkuja lapsi on ja monesta muusta asiasta. Minulle raskaampi aika oli selkeästi vauvavuosi jatkuvien heräämisten takia. Toisaalta univajetta tasasi silloin vauvan ihana tuoksu ja hormonien antama voiman tunne. Väsymyksestä huolimatta vauvavuodesta ei jäänyt pahoja traumoja, vaan ihania muistoja.

Nautitaan siis pienen lapsen kanssa jokaisesta hetkestä ja muistetaan, että se lapsuus koetaan ja eletään vain kerran.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘

2 kommenttia

  1. Lasten ja hellan välissä kirjoitti:

    Mukava aihe. Kiva lukea muiden pohdintoja vauva ajasta ja arkijutuista…

    Lapset kasvavat aivan liian nopeasti. Vauva-aika, taapero, leikki-ikä ja yhtäkkiä eskarissa ja koulussa… Kun ajan saisikin joskus vaikka pysäytettyä. Nautitaan pienistä hetkistä lastemme kanssa =)

  2. Suvi Maarit kirjoitti:

    Näin on, aika kuluu aivan liian nopeasti. Äkkiä se vauva onkin jo aloittamassa koulun, valmistumassa, muuttamassa pois kotoa jne. Pitää nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *